Artikkelit

Artikkeleista löydät lisää tietoa hiilen kierrosta, siihen vaikuttavista ympäristötekijöistä sekä metsien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta. Voit siirtyä artikkeleihin tästä aakkostetulta listalta, tai valikon kautta.

Auringon säteily

Auringon säteily mahdollistaa yhteyttämisen. Vihreät kasvit pystyvät käyttämään parhaiten hyödykseen suurin piirtein näkyvän valon aallonpituuksia (n. 400–700 nm). Tästä kasveille käyttökelpoisesta valosta käytetään nimitystä PAR (photosynthetically active radiation). Yhteyttäminen kiihtyy huomattavasti, kun vähäinen valo muuttuu voimakkaammaksi, mutta valon intensiteetin kasvu ei kiihdytä yhteyttämisnopeutta loputtomasti.

Fotosynteesi

 

Yhteyttämällä sokereita hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon säteilyenergian avulla kasvi saa tarvitsemansa energian kasvuun ja elintoimintojensa ylläpitoon. Yhteytyksen aikana vapautuu ilmaan happea. Kaasut liikkuvat kasvin ja ilmakehän välillä ilmaraon kautta.

 

Haihdunta

Samaan aikaan kuin hiilidioksidi virtaa kasvin lehtien pinnalla sijaitsevien pienten huokosten, ilmarakojen kautta lehden sisään vesi virtaa ilmaraoista ulos. Tämän ilmiön ajavana voimana on ilmakehän ja kasvin sisäisen vesipitoisuuden ero. Tätä veden vapautumista lehdestä ilmaan kutsutaan haihduttamiseksi. Se on passiivinen virtaus, joka ei tuota kasville juuri muuta hyötyä kuin viilennä sitä polttavan auringon säteilyn hetkinä.

Hiilen kierto

Metsät yhteyttävät eli sitovat ilmakehän hiilidioksidia omaan biomassaansa ja metsämaahan samalla vapauttaen hiilidioksidia hengityksen kautta. Näiden sitovien ja vapauttavien prosessien nopeudet eri ajanhetkillä määräävät metsän hiilensidontakapasiteetin.

Hiilidioksidipitoisuus

Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on tällä hetkellä noin 385 ppm ja se kasvaa noin 2 ppm vuodessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla pitoisuus vaihtelee hiukan vuodenaikojen mukaan ollen alhaisimmillaan kesäisin hiilinielun ollessa voimakkaimmillaan ja korkeimmillaan talvisin, jolloin myös talojen lämmitys nostaa hiilidioksidipitoisuutta.

Ilmankosteus

Ilman kyky pidättää vettä riippuu ilman lämpötilasta: Mitä lämpimämpää ilmaa sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä. Ilman suhteellinen koestus (RH) on ilman vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka kulloisessakin lämpötilassa ilmaan mahtuisi. Kasvitieteissä hyvin yleisesti käytetty VPD (Vapour Pressure Deficit) sen sijaan tarkoittaa ilman kyllästyspaineen vajausta. Mitä suurempi vajaus, sitä kuivempaa ilma on.

Ilmanlämpötila

Ilman lämpötilan vaihtelu seuraa viiveellä muutoksia säteilyssä. Aurinko säteilee maapallolle mutta myös maapallo säteilee jatkuvasti lämpösäteilyä avaruuteen. Poistuva lämpösäteily on sitä voimakkaampaa, mitä vähemmän on sitä estäviä pilviä. Illan edetessä auringon säteily vähenee mutta maapallon lämpösäteily jatkuu aiheuttaen viilenevän illan. Lämpötilan vuosirytmi seuraa auringon vuosirytmiä noin kuukauden viiveellä.

Ilmaraon toiminta

Kaasut kuten hiilidioksidi ja vesihöyry liikkuvat kasvin ja ilmakehän välillä lehtien pinnalla olevien ilmarakojen kautta.

Saadakseen yhteytyksessä tarvittavaa ilmakehän hiilidioksidia kasvien kannattaa pitää ilmaraot mahdollisimman auki. Koska vesi haihtuu ilmarakojen kautta ja koska liiallinen haihdunta on kasville epäedullista, kasvi kuitenkin säätelee ja optimoi ilmarakojen aukioloa saadakseen mahdollisimman paljon hiilidioksidia menettämättä kuitenkaan samanaikaisesti liikaa vettä.

Sivut