Lue lisää hiilen kierrosta, siihen vaikuttavista ympäristötekijöistä sekä metsien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta. Siirry aiheisiin tästä aakkostetulta listalta tai sivun oikean laidan valikosta.
Auringon säteily mahdollistaa yhteyttämisen. Vihreät kasvit pystyvät käyttämään parhaiten hyödykseen suurin piirtein näkyvän valon aallonpituuksia (n. 400–700 nm). Tästä kasveille käyttökelpoisesta valosta käytetään nimitystä PAR (photosynthetically active radiation). Yhteyttäminen kiihtyy huomattavasti, kun vähäinen valo muuttuu voimakkaammaksi, mutta valon intensiteetin kasvu ei kiihdytä yhteyttämisnopeutta loputtomasti.
Metsät yhteyttävät eli sitovat ilmakehän hiilidioksidia omaan biomassaansa ja metsämaahan samalla vapauttaen hiilidioksidia hengityksen kautta. Näiden sitovien ja vapauttavien prosessien nopeudet eri ajanhetkillä määräävät metsän hiilensidontakapasiteetin.
Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on tällä hetkellä noin 385 ppm ja se kasvaa noin 2 ppm vuodessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla pitoisuus vaihtelee hiukan vuodenaikojen mukaan ollen alhaisimmillaan kesäisin hiilinielun ollessa voimakkaimmillaan ja korkeimmillaan talvisin, jolloin myös talojen lämmitys nostaa hiilidioksidipitoisuutta.
Ilman kyky pidättää vettä riippuu ilman lämpötilasta: Mitä lämpimämpää ilmaa sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä. Ilman suhteellinen koestus (RH) on ilman vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka kulloisessakin lämpötilassa ilmaan mahtuisi. Kasvitieteissä hyvin yleisesti käytetty VPD (Vapour Pressure Deficit) sen sijaan tarkoittaa ilman kyllästyspaineen vajausta. Mitä suurempi vajaus, sitä kuivempaa ilma on.
Ilman lämpötilan vaihtelu seuraa viiveellä muutoksia säteilyssä. Aurinko säteilee maapallolle mutta myös maapallo säteilee jatkuvasti lämpösäteilyä avaruuteen. Poistuva lämpösäteily on sitä voimakkaampaa, mitä vähemmän on sitä estäviä pilviä. Illan edetessä auringon säteily vähenee mutta maapallon lämpösäteily jatkuu aiheuttaen viilenevän illan. Lämpötilan vuosirytmi seuraa auringon vuosirytmiä noin kuukauden viiveellä.
Kaasut kuten hiilidioksidi ja vesihöyry liikkuvat kasvin ja ilmakehän välillä lehtien pinnalla olevien ilmarakojen kautta.
Saadakseen yhteytyksessä tarvittavaa ilmakehän hiilidioksidia kasvien kannattaa pitää ilmaraot mahdollisimman auki. Koska vesi haihtuu ilmarakojen kautta ja koska liiallinen haihdunta on kasville epäedullista, kasvi kuitenkin säätelee ja optimoi ilmarakojen aukioloa saadakseen mahdollisimman paljon hiilidioksidia menettämättä kuitenkaan samanaikaisesti liikaa vettä.
På samma sätt som djuren behöver också växterna energi för sin egen ämnesomsättning, transporter och tillväxt. Den energi som behövs får växten genom att oxidera, alltså förbränna, de socker och andra organiska molekyler som den bildat genom fotosyntesen. Samtidigt frigörs vatten och koldioxid. Andningen sker i växtens alla levande delar, alltså såväl i bladen och stammen som i rötterna.
Ilman kyky pidättää vettä riippuu ilman lämpötilasta: Mitä lämpimämpää ilmaa sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä. Ilman suhteellinen koestus (RH) on ilman vesihöyrymäärän suhde siihen määrään, joka kulloisessakin lämpötilassa ilmaan mahtuisi. Kasvitieteissä hyvin yleisesti käytetty 
Ilman lämpötilan vaihtelu seuraa viiveellä muutoksia säteilyssä. Aurinko säteilee maapallolle mutta myös maapallo säteilee jatkuvasti lämpösäteilyä avaruuteen. Poistuva lämpösäteily on sitä voimakkaampaa, mitä vähemmän on sitä estäviä pilviä. Illan edetessä auringon säteily vähenee mutta maapallon lämpösäteily jatkuu aiheuttaen viilenevän illan. Lämpötilan vuosirytmi seuraa auringon vuosirytmiä noin kuukauden viiveellä.
Kaasut kuten hiilidioksidi ja vesihöyry liikkuvat kasvin ja ilmakehän välillä lehtien pinnalla olevien ilmarakojen kautta.
