Samaan aikaan kuin hiilidioksidi virtaa kasvin lehtien pinnalla sijaitsevien pienten huokosten, ilmarakojen kautta lehden sisään vesi virtaa ilmaraoista ulos. Tämän ilmiön ajavana voimana on ilmakehän ja kasvin sisäisen vesipitoisuuden ero. Tätä veden vapautumista lehdestä ilmaan kutsutaan haihduttamiseksi. Se on passiivinen virtaus, joka ei tuota kasville juuri muuta hyötyä kuin viilennä sitä polttavan auringon säteilyn hetkinä.
Liiallisen vedenhävikin estämiseksi kasvi sulkee ilmarakonsa, jos maa on kuivaa tai kasvilla on muista syistä vähän vettä käytettävissää. Ilmarakojen sulkeminen estää kuitenkin myös hiilidioksidimolekyylien virtauksen ilmasta lehden sisään, mikä hidastaa kasville elintärkeää yhteyttämistä. Näin ollen kasvi pyrkii aina optimoimaan ilmarakojen aukioloa. Kasvin päälle satanut tai tiivistynyt vesi myös haihtuu kasvin pinnalta, mitä kutsutaan evaporaatioksi. Haihdunnan ja evaporaation yhdistelmää kutsutaan evapotranspiraatioksi.
