Yhteyttämällä sokereita hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon säteilyenergian avulla kasvi saa tarvitsemansa energian kasvuun ja elintoimintojensa ylläpitoon. Yhteytyksen aikana vapautuu ilmaan happea. Kaasu liikkuu kasvin ja ilmakehän välillä ilmaraon kautta.
Yhteyttämistä ajavat kasvin lehtien määrä, tai pikemminkin lehtien kokonaisala (LAI), auringonvalon voimakkuus sekä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus eli näiden kasvaessa myös yhteytysnopeus yleensä kasvaa, ainakin tiettyyn rajaan asti. Matala ilmankosteus, matala lämpötila ja matala maan kosteus sen sijaan rajoittavat yhteyttämistä. Näiden ympäristötekijöiden vaikutuksia on kuvattu yksityiskohtaisesti artikkelissa Miten mallittaa yhteyttämistä.
Kasvit säätelevät toimintaansa kuten yhteytystä dynaamisesti. Se ei ole käytännössä koskaan optimaalisessa tasapainotilassa vaan seurailee ympäristöolosuhteiden jatkuvaa muutosta. Kesällä yhteyttämisen päivärytmi seuraa lähinnä muutoksia valon intensiteetissä eli yhteytys on kiivasta valossa ja estynyt pimeällä. Yllämainitut ympäristötekijät voivat kuitenkin rajoittaa valon määräämää yhteytysnopeutta. Esimerkiksi lämpimän kesäpäivän aamuna yhteytysnopeus saattaa nousta yhdessä valon intensiteetin kanssa, mutta iltapäivällä ilmankosteus käy kasville liian alhaiseksi. Tällöin kasvi sulkee ilmarakojaan liiallisen haihdutuksen estämiseksi, mikä rajoittaa hiilidioksidin virtaamista ilmaraoista sisään ja siten myös yhteytystä. Siksi sama valon intensiteetti ei mahdollista enää iltapäivällä yhtä nopeaa yhteytystä kuin aamulla.
Puu on dynaaminen ja se pystyy säätelemään yhteytyskoneistonsa toimintaa nopeasti, mutta se seurailee myös ympäristötekijöiden pidempiaikaisia muutoksia. Yhteytyksen vuosirytmi seurailee tällaisia hitaita muutoksia lämpötilassa. Esimerkiksi keväällä lämpötilojen oltua vasta hetken suotuisat kasvi suojaa yhteytyskoneistoaan vielä mahdollisilta halloilta eikä anna sen toimia täydellä teholla. Siksi kesällä sama säteilyn intensiteetti samoissa hetkellisissä lämpötiloissa aikaansaa kaksinkertaisen yhteytyksen kevääseen verrattuna.
Lue lisää yhteyttämisen mittaamisesta ja mallittamisesta.
Yhteyttämisen perusteita on käsitelty mm. kirjassa: Hari P, Heliövaara K, Kulmala L (Eds.) 2013. Physical and Physiological Forest Ecology. Springer Science+Business Media
