Metsikön lajikoostumusta ajaa sateisuuden ja lämpötilat määräävä ilmasto sekä valon intensiteetin määräävä pituuspiiri. Luonnolliset kasviekosysteemit kuitenkin myös vaikuttavat omaan ympäristöönsä ja siten muokkaavat myös lajistoa. Sukkessio kuvaa näitä ekosysteemin luonnollisia muutoksia lajistossa ajan kuluessa. Isot kasvit kuten puut vaikuttavat metsikön ilmakosteuteen, maankosteuteen, maanpinnan valoilmastoon sekä maan ravinteisiin ja kosteuteen. Siksi yleisimmät eli dominoivat lajit vaihtuvat ajan oloon. Sukkession alkuvaiheissa muutokset ympäristöolosuhteissa ovat äärevämmät, mutta myöhemmin isoksi kasvava kasvillisuus kuten metsä puskuroi vaihteluja ympäristöolosuhteissa. Esimerkiksi avoimella paikalla on kesäpäivisin kuumempi ja öisin kylmempi kuin viereisessä metsässä.
Primäärisukkessio tapahtuu paikalla, jossa ei koskaan aiemmin ole ollut kasvillisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi laavakentät ja maannousemapaikat. Sekundäärisukkessio on hallitsevien kasvilajien hidasta muutosta paikalla, jossa on jo aiemmin kasvanut kasveja, mutta jotka joku häiriö kuten metsän hakkuu on poistanut. Metsän sukkession alkuun palauttavat suuret häiriöt voivat olla ihmisen aiheuttamia. Luonnollinen häiriö on tyypillisesti pieni, mutta esimerkiksi myrsky, metsäpalo, taudit ja tuholaiset voivat aiheuttaa isoalaisiakin häiriöitä. Luontaisten häiriöiden luonne on epäsäännöllinen luoden pienialaista vaihtelua metsän ikä- ja lajikoostumukseen.
Sukkession alkuvaiheessa metsää asuttavat pioneerikasvit. Hallitsevia lajeja ovat tällöin paahdetta hyvin sietävät, nopeasti leviävät ja lyhytikäiset heinät ja ruohot. Näiden yhteytysnopeus lehtipinta-alaa kohden on hyvin korkea, mutta yhteyttäviä lehtiä on kuitenkin suhteessa vähän täysikasvuiseen metsään verrattuna. Jos paikalla on hiljalleen hajoavia kuolleita kasvinosia kuten oksia ja kantoja, metsä on voimakas hiilidioksidin lähde, jota edes pioneerikasvien yhteytys ei saa kumottua. Myöhemmin puut alkavat dominoida ja lajit maanpinnalla vaihtuvat varjoa sietäviksi, hidaskasvuisiksi ja ainavihanniksi lajeiksi kuten varvuiksi ja sammaliksi. Puiden ja niiden lehtialan (LAI) kasvaessa metsät muuttuvat hiilidioksidin nieluiksi.
Pitkään ajateltiin, että sukkessio päättyy tasapainoiseen kliimaksiyhteisöön. Nykyään on kuitenkin vallalla käsitys, ettei vakaata tilaa koskaan saavuteta, koska myös varttuneet metsät kohtaavat erilaisia häiriöitä poistaen osan kasvillisuudesta ja aloittaen sukkession alusta.
Lue lisää hiilidioksidin sidonnasta ja päästöistä eri metsikön kehitysvaiheissa: Kolari, P., Pumpanen, J., Rannik, Ü., Ilvesniemi, H., Hari, P. & Berninger, F. 2004. Carbon balance of different aged Scots pine forests in Southern Finland. Global Change Biology 10: 1106–1119.
