Ulkoilman hiilidioksidipitoisuus on tällä hetkellä noin 385 ppm ja se kasvaa noin 2 ppm vuodessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla pitoisuus vaihtelee hiukan vuodenaikojen mukaan ollen alhaisimmillaan kesäisin hiilinielun ollessa voimakkaimmillaan ja korkeimmillaan talvisin, jolloin myös talojen lämmitys nostaa hiilidioksidipitoisuutta. Hiilidioksidipitoisuus vaihtelee jonkin verran myös päivän aikana ollen… Lue lisää »Hiilidioksidipitoisuus
Hiilen sitominen ja vapautuminen on monen biologisen prosessin summa. Ensimmäinen ja tärkein hiilensidonnan vaihe on vihreiden kasvinosien yhteyttäminen, eli kasvien kyky muodostaa orgaanisia molekyylejä ilmakehän hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon energialla. Näistä molekyyleistä rakennetaan uusia kasvinosia ja ylläpidetään olemassa olevien osien elintoimintoja. Kasvien biomassan kuivapainosta noin… Lue lisää »Hiilen kierto
Samaan aikaan kuin hiilidioksidi virtaa kasvin lehtien pinnalla sijaitsevien pienten huokosten, ilmarakojen kautta lehden sisään vesi virtaa ilmaraoista ulos. Tämän ilmiön ajavana voimana on ilmakehän ja kasvin sisäisen vesipitoisuuden ero. Tätä veden vapautumista lehdestä ilmaan kutsutaan haihduttamiseksi. Se on passiivinen virtaus, joka ei tuota kasville… Lue lisää »Haihdunta
Auringon säteily mahdollistaa yhteyttämisen. Vihreät kasvit pystyvät käyttämään parhaiten hyödykseen näkyvän valon aallonpituuksia (n. 400–700 nm). Tästä kasveille käyttökelpoisesta valosta käytetään nimitystä PAR (photosynthetically active radiation). Yleisesti PAR:n yksikkönä käytetään valokvanttimooleja pinta-ala- ja aikayksikköä kohti (μmol m –2 s–1). Yhteyttäminen kiihtyy huomattavasti, kun vähäinen valo muuttuu… Lue lisää »Auringon säteily